Mirdja

Liila Jokelinin ja Eva Buchwaldin tuore tulkinta L. Onervan dekadentista romaaniklassikosta on vaikuttava tarina vapauden ja sisäisen totuuden tavoittelusta. Mirdjalla on kaksi puolta: toinen elää, toinen kummittelee. Nuorena Mirdja syöksyy pää edellä elämään. Hän nauttii täysin siemauksin taiteesta, vapaudesta ja rakkaudesta, mihinkään tai kehenkään sitoutumatta. Villille sielulle yhteiskunnan sovinnaisuus ja kapea käsitys naisen roolista ovat myrkkyä. Mirdjan ympärillä pyörii miehiä: naurettavuuteen asti rakastunut Eino Kailo, viisas mutta absintinhuuruinen Rolf Tanne, sensuelli taiteilijakollega Bengt Iro... Kaikki haluavat omia hänet tavalla tai toisella ‒ hänen kauneutensa, älynsä ja sielunsa. Koko maailma tahtoo määritellä hänet joksikin, mitä hän ei ole. Turhautuneena Mirdja pakenee ulkomaille etsimään omaa taiteilijaminäänsä. Mutta Mirdja on itselleenkin arvoitus. Ja häntä painaa pelko periytyvästä keskinkertaisuudesta ja hulluudesta. Mirdjan palatessa kotiin ovat hänen nuoruudenhaaveensa jo särkyneet. Hän tutustuu Runariin, jonka kanssa kokee sielullista samankaltaisuutta. Kenties he voisivat kasvaa eheiksi yhdessä, vaikka mies onkin papin poika? Vanhempana Mirdja seurustelee aaveiden kanssa. Hän on yksinäinen leskirouva, joka katsoo elettyä taaksepäin. Mitä kaikista seikkailuista rakkauden ja taiteen pyörteissä on jäänyt käteen? Katuako sitä, mitä on elämässään tehnyt vai sitä, mikä jäi tekemättä? Onko ihmisen edes mahdollista muovata omaa kohtaloaan, vai onko elämä ikuisesti alisteinen olosuhteille, perinnöllisyydelle, jumalten tai tähtien voimille? L. Onervan esikoisromaani Mirdja vuodelta 1908 (SKS) on kotimaisen kirjallisuuden harvinainen helmi ‒ dekadentti romaani, joka kertoo omaa itseään kiihkeästi etsivän naisen elämäntarinan. Sovinnaisen roolin hylkäävä ja seksuaalisuudestaan nauttiva nainen olivat aiheita, jotka herättivät suuren kohun aikalaisten keskuudessa. Teoksen ydintä ovat naisen identiteetti, nähdyksi tulemisen tarve ja pyrkimys itsemääräämisoikeuteen. Samalla teos syvenee universaaliksi draamaksi ihmisenä olemisen ikuisista kysymyksistä.